Mahdollisia maailmanloppuja ja suunnitelmia niiden toteuttamiseksi, osa 1

Luin joskus internetistä, että Esko Valtaoja oli esitelmöinyt aiheesta ”Kuviteltuja ja todellisia maailmanloppuja”. Mietin silloin, että haluan ehdottomasti joskus tehdä sen nimisen levyn. Lopulta muistin otsakkeen tietenkin väärin ja lisäsin vielä loppupuoliskon.

Maailmanloppu on kiehtova aihe: sillä tarkoitetaan monia asioita, sitä on käsitelty taiteessa monesta eri näkökulmasta ja siitä on erilaisia tieteellisiä teorioita ja uskonnollisia näkemyksiä. Kukaan ei varmuudella voi tietää, koska loppu tulee ja millainen se on eikä kukaan meistä luultavasti ole sitä näkemässä.

Korona-aikana ehkä eniten ikävä on ollut bändiharjoituksia, keikkoja ja ylipäätään live-soitantaa ihmisten kanssa. Osin sen takia nämä kappaleet on äänitetty kokonaisina ottoina ilman päällekkäisäänityksiä tai jälkipaikkailuja. Soittokaverina oli modulaarinen syntetisaattori, joka tulkitsee kapelimestarin ohjeistuksia enemmän tai vähemmän odotetusti. Käytössä oli myös c-kasetteja soittava neliraitanauhuri ja microGranny-sampleri.

Happikato
Kappale ja koko levy, jos tällaista julkaisua nykyään voi enää levyksi kutsua, alkaa c-kasettiluupilla ja kehittyy ehkä jostain menneistä vuosikymmenistä muistuttavaan sekvensseripulputukseen ollen ehkä Sähkösammalen tähänastisen julkaisuhistorian melodisin tuotos.

Laskeuman lapset
Ajattelin tämän julkaisun kohdalla vältellä suurempaa selittelyä ja alleviivaamista, mutta tämä kappale olkoon poikkeus. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikaan olin kuusivuotias ja luultavasti söin hiekkakakkuja pihalla tai nautiskelin laskeumasta jossain muussa muodossa. Joskus vanhempana mietin asiaa ja keksin, että Laskeuman lapset olisi oikein hyvä nimi bändille. En tietenkään koskaan saanut yhtyeeseeni muita soittajia, mutta päätin käyttää nimen sitten tässä yhteydessä. Se sopii oivallisesti tälle kappaleelle, jonka tein samaan aikaan, kun katselin HBO:n Chernobyl -sarjaa.

Lämpökuolema
Tässä soitetaan hidastettua c-kasettia modulaarisen syntetisaattorin läpi. Suhina kuuluu asiaan.

Punainen jättiläinen
Monesti siinä vaiheessa, kun saatan kappaleita lopulliseen julkaistavaan muotoonsa, huomaan ajattelevani, että ne voisivat olla vieläkin pidempiä. Tällä kertaa päätin olla kiirehtimättä. Loppu tulee kyllä, mitä sitä hätäilemään, ajallaan tämäkin kappale ja samalla koko julkaisu pääsee viimeiseen vaiheeseensa ja hiipuu lopulta kuulumattomiin.

Monia kiinnostavia maailmanloppuja jäi tällä kertaa käsittelemättä ja toisaalta loppuvaiheessa jätin muutaman kappaleen pois joko siksi, että ne olivat yksinkertaisesti huonoja tai siksi, että ne eivät sopineet tähän kokonaisuuteen. Siksipä tämä onkin osa 1.

Rovaniemellä kesäkuussa 2021